 |
| Copyright: ©2012 Warner Bros. Entertainment Inc. and Metro-Goldwyn-Mayer Pictures Inc. All rights reserved. |
KYSYMYS: Miksi päätit kuvata Hobitti-trilogian high frame rate (HFR) -tekniikalla?
PETER JACKSON: Digitaalinen tekniikka kehittyy huimaa vauhtia. Kehitys tuo mukanaan jatkuvasti uusia menetelmiä, jotka lisäävät teatterielokuvien elämyksellisyyttä ja vaikuttavuutta. High frame rate -kuvaustekniikkaa on voitu hyödyntää kokoillan valtavirtaelokuvissa vasta parin vuoden ajan, samalla kun kodin viihdekeskusten suosio on jatkanut kasvuaan. Päätin kuvata Hobitti-elokuvat HFR-tekniikalla tarjotakseni katsojille unohtumattoman ja mukaansatempaavan elämyksen elokuvateattereissa.
KYSYMYS: Kerro hieman kuvataajuuden historiasta. Miksi elokuvateattereissa on mielestäsi aika siirtyä käyttämään suurempia kuvataajuuksia?
PETER JACKSON: Mykkäelokuvat kuvattiin käsin veivattavilla kameroilla noin 16-18 kuvan sekuntinopeudella. Äänielokuvien tultua markkinoille vuonna 1927 elokuvateollisuuden oli päästävä yksimielisyyteen yhdenmukaisesta kuvataajuudesta. Koska 35 mm:n kinofilmi on kallista, kuvataajuuden oli oltava mahdollisimman pieni. Varhainen optinen ääniraita kuitenkin edellytti tiettyä vähimmäisnopeutta, jotta ääni kuulosti oikeanlaiselta. Kuvataajuudeksi valittiin 24 kuvaa sekunnissa, josta tuli elokuva-alan standardi yli 80 vuodeksi. Elokuvateattereihin asennettiin kaikkialla maailmassa mekaanisia projektoreita, joilla pystyttiin heijastamaan kankaalle vain 24 kuvaa sekunnissa. Päätös perustui kaupallisiin kriteereihin. 24 kuvaa sekunnissa on edullisin kuvataajuus, jolla saadaan peruslaatuista kuvaa, mutta se aiheuttaa liikehäiriöitä, kuten nykimistä, välkkymistä ja liike-epäterävyyttä.
Nyt digitaalitekniikan aikakaudella ei ole enää mitään syytä pysytellä kuvataajuudessa 24 kuvaa sekunnissa. Vuonna 1927 tehty päätös ei ollut täydellinen. Tutkijoiden mukaan ihmissilmä kykenee erottamaan yksittäisiä kuvia suunnilleen kuvataajuuteen 55 kuvaa sekunnissa saakka. Käyttämällä kuvataajuutta 48 kuvaa sekunnissa pystymme tarjoamaan katsojille aiempaa todenmukaisemman vaikutelman. Yksittäisissä ruuduissa on vähemmän liike-epäterävyyttä, mikä parantaa tarkkuutta ja saa elokuvan näyttämään siltä kuin se olisi kuvattu 65 mm:n filmillä tai IMAX-tekniikalla. Uuden tekniikan merkittävimpiä etuja on uskomaton uppoutuminen elokuvan maailmaan, joka tapahtuu, kun katsojan silmä näkee sekunnissa kaksi kertaa enemmän ruutuja kuin aiemmin. Lisäksi 3D-kuvan katsominen on miellyttävämpää ja rasittaa silmiä aiempaa vähemmän. Valtaosa 3D-kuvan katselun aiheuttamasta epämukavuudesta johtuu siitä, että kumpikin silmä joutuu käsittelemään valtavasti nykimistä, vilkkumista ja epäterävyyttä. Tämä ongelma poistuu lähes täysin HFR 3D -tekniikan myötä.
KYSYMYS: Millaista oli kuvata HFR-tekniikalla?
PETER JACKSON: HFR on mahtava tekniikka. Pyrin aina tekemään elokuvistani mahdollisimman mukaansatempaavia ja haluan vetää katsojat irti tuoleistaan ja mukaan seikkailuun. Haluan myös tarjota tämän elämyksen kaikille elokuvateatterissa kävijöille riippumatta siitä, missä muodossa he elokuvaa katsovat. Itse nautin Hobitti - Odottamaton matka -elokuvasta eniten HFR 3D -muodossa, mutta voin taata, että se tarjoaa uskomattoman ja mukaansatempaavan elämyksen missä muodossa tahansa.
HFR 3D -tekniikka on erilaista. Se poikkeaa tutusta elokuvakokemuksesta hieman samaan tapaan kuin ensimmäisten CD-levyjen ääni poikkesi vinyylilevyjen äänestä. Nykyään elokuvateatterit joutuvat kilpailemaan iPadien ja kodin viihdejärjestelmien kanssa. Onkin tärkeää, että elokuvantekijät hyödyntävät uusinta tekniikkaa tarjotakseen entistäkin enemmän immersiota ja huimempia elämyksiä. Nyt jos koskaan elokuvissa käyminen on todella jännittävää.
KINO 123:n pääsali Kino 1 tulee olemaan yksi näistä HFR 3D -saleista.
julkaistu FS Filmin luvalla
